Ympäristötoimittajien elokuinen retki Orivedelle sisälsi monipuolista ympäristö- ja kulttuuriohjelmaa.
Taidekeskus Purnun kesän 2024 näyttely käsitteli näköhavaintoa, sen hämärtymistä tai tahallista sekoittamista ja häirintää. Tässä taiteilija Petri Kiviniemen havainto luonnon keskellä. Kuva: Tarja Heikkonen.
Kävimme koulussa, koulumetsässä ja taidenäyttelyssä Längelmäveden rannalla. Tutustuimme Oriveden Kampuksen (ent. Oriveden Opisto) ja työväentalo Taiston uuteen elämään ja toimijoihin sekä ”maailmanparantaja”-opettajiin. Ja paljon muuta.
Alla muutamia kuvamuistoja sekä linkkien takana Matkabloggaavan Mummon alias Kirsti Sergejeffin sekä Tarja Heikkosen kuvaukset vierailluista kohteista. Kuvat tällä sivulla Auli Kilpeläisen, ellei ole toisin mainittu.
Oriveden yhteiskoulun 8- ja 9-luokkalaiset pääsivät ympäristötoimittajien haastateltaviksi ja lopuksi yhteiskuvaan toimittajien ja opettajiensa Minna Vasaran ja Marjo Grönvall-Jokelan (eturivissä mikkitelineen oikealla puolella) kanssa. Kuva: Tarja HeikkonenKierrätyskassi on osa Oriveden yhteiskoulun Vihreän Lipun arkea ja koulun vastuullista ja kestävää toimintaa. Kassia esittelee toimittaja Mirja Karlssonille (oik.) opettaja Marjo Grönvall-Jokela, jonka suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingo valitsi ”vuoden maailmanparantajaksi”. Kuva: Tarja HeikkonenOriveden kaupunki tervehti vierailevia ympäristötoimittajia paketilla, joka sisälsi ympäristö- ja luontoteemaan liittyvää sekä villaista materiaalia, eli Suomen ”villasukkapääkaupunkina” tunnetun Oriveden villasukat. Ympäristötoimittajat kiertämässä Oriveden Kampuksen puistoa Kampuksen uuden toimitusjohtajan Maria Piiraisen (vas.) kanssa. Tässä ihaillaan legendaarista Opiston lampea, johon liittyy runsaasti tarinoita aiempien vuosikymmenten kulttuurikursseilta.Huuliharppufestivaalit 2024 osuivat Oriveden Kampukselle sopivasti samaan aikaan Ympäristötoimittajien retken kanssa. Virolainen huuliharpisti Alexey Kormin taikoi soittimestaan esiin sellaisia ääniä, joita ei ole totuttu kuulemaan huuliharpusta. Työväentalo Taistolla tutustuttiin maalämpöön ja muuhun energiansäästöön perinteikkäässä kansanfunkkis-talossa. Tässä niitä esittelevät talon aktiivit Jukka Luttinen ja Lauriina Lehtonen (toinen ja kolmas vasemmalta). Talon antiikkikirpputori houkutteli myös muutamiin ostoksiin. Kuva: Eeva PitkäläYmpäristötoimittajien Oriveden retki päättyi Purnun taidekeskukseen Längelmäveden rannalle. Jo 1960-luvulla kuvanveistäjä Aimo Tukiainen perusti Purnuun kesänäyttelyn, ensimmäisen laatuaan Suomessa. Tässä toimittajiamme Tukiaisen Liikevoitto-veistoksen äärellä.
Olipa mielenkiintoinen vierailu Oriveden yhteiskoulussa, joka on UNESCO-koulu kuten Oriveden lukiokin ja Vihreä lippu -koulu. Ennen ei ole Unesco-koulutermi tullut vastaan. Niitä on kuitenkin koko joukko Suomessa.
Seppo Leinonen esittelee Orivedelllä monimuotoista Varikon metsää. Koulun oppilaskunta ja luontojärjestöt ovat tehneet valtion omistamasta metsästä suojeluesityksen, ja sitä haluttaisiin käyttää koulun opetuskohteena. Kuva: Tarja Heikkonen
Ympäristötoimittajia kiinnosti varsinkin koulumetsä, joksi koulu on nimennyt läheisen Varikon metsän. Osassa metsää on aidattuna alueena vanha sotilasvarikko eli asevarikko. Metsä on kuitenkin siirtynyt puolustusvoimilta metsähallitukselle, noin 80 ha.
Varikon metsässä on reheviä lehtomaisia sekametsiä, tuoreita ja kuivia kankaita, kalliomänniköitä ja pieniä ojittamattomia soita. Kuva: Tarja Heikkonen
Itse metsästä nähtiin sateen ja muun aikataulun takia vain pieni pala. Se oli hyvin vanhaa, muhkeita haapoja, puroa ja lehtomaista sekametsää. Metsästä löytyy myös pieniä luonnontilaisia suotyyppejä. Koululla kuultiin metsästä oriveteläisen kuvittajan ja ympäristötoimittajan Seppo Leinosen tarinointia. Metsästä jätettiin suojeluesitys jo 2020, jossa vaadittiin hakkuista luopumista. Esityksen takana oli silloin järjestöjä kuten Bird Life ja Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ja Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistys. Koulun oppilaskunta teki 2021 metsän ei-aidatulle alueelle esityksen, että siitä muodostettaisiin koulumetsä ja oppilaat voisivat käyttää sitä tunneillaan. Alueella menee jo ulkoilukäytössä olevia polkuja.
–Valitettavasti siitä ei ole saatu virallista koulumetsää, vaan metsähallitus on meille todennut, että siellä saa liikkua jokaisenoikeudella. Joskus hurjissa suunnitelmissa ajateltiin sinne nuotiopaikkaa, se ei ole edennyt niin kuin haluttiin. Ajateltiin myös pysyväisluonteisempia, vaikka qr-koodilla varustettuja rasteja, siihenkään ei oltu suostuvaisia, opettaja Marjo Grönvall-Jokela kertoi.
Ympäristötoimittajien vierailulla kuultiin, ettei metsässä ole vielä ehditty käydä, kun koulukin vasta alkoi. Oppilailta kysyttiin millä oppitunneilla siellä voisi käydä. Esimerkkejä tuli kosolti: biologia, maantieto, englanti, liikunta, kuvaamataito, jossa metsää voisi esimerkiksi kuvata ja piirtää. Leinonen lisäsi, että metsään voisi ideoida vaikka mitä, voisiko siellä olla vaikka frisbeegolf-alue.
–Luontoa on pilattu niin paljon, että nyt olisi tilaisuus suojella vanhaa metsää ja joukossa nuorta metsää, joka on vasta varttumassa, Leinonen tuumi ja ehdotti, että koululaiset voisivat seurata, miten metsä muuttuu. Puu kasvaa 20 vuodessa aika korkeaksi.
–Havaintojen teko ja tallentaminen on tärkeätä. Jos vain käydään jossain, tulee helposti mieleen, että se paikka on ollut aina sellainen. Ei tiedetä, mitä se on ollut 20 vuotta tai 100 vuotta sitten. Talletetut tiedot ovat arvokasta kansalaistiedettä, josta tulevat sukupolvet voivat kiittää.
Esimerkkinä Leinonen mainitsi vaikkapa ympäristömyrkkyjen vaikutukset, jotka paljastuivat petolintujen pesimisen seurannassa.
Joka tapauksessa metsä on vielä pystyssä.
Yhteiskoulun ja lukion kestävän kehityksen painopisteiksi vuosiksi 2024–25 on valittu ”Ravinto ja terveys” sekä ”henkilöstön, oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointi”. Koulun uusien oppimisympäristöjen ideoinnissa on mainittu koulumetsä, puutarha, vierailut ja uudet kumppanit.
Ja miksi tämä vierailu oli erittäin mieleinen: Olin 2014 julkaistussa Suomen luonnonsuojeluliiton Koulumetsä-projektissa yksi alullepanijoista ja kuuluin hankkeen ohjausryhmään, silloin liittohallituksen jäsenenä ja ympäristökasvatustoimikunnan puheenjohtan. Se oli vähän vaativaa, mutta innostavaa kokouksineen toimittajan työn ohessa.
Koulumetsähankkeelle haettiin ja saatiin rahoitus Metso-ohjelmasta (metsien monimuotoisuus-rahoja), ja se laajeni Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiön lisärahoituksilla koulumetsäoppaaksi, jonka kirjoitti Virpi Sahi. Oppaassa on esitelty monia kouluja ja päiväkoteja ja miten niissä koulumetsää hyödynnetään. Oriveden yhteiskoulu ei ollut tuolloin vielä mukana. Hienoa nähdä, että ajatus on poikinut uusia koulumetsähankkeita!
