Meneillään on tapahtumarikas kevät, eikä maailmanpolitiikka osoita hiljenemisen merkkejä. Kun sodat täyttävät median ja samaan aikaan talous on kuralla, ympäristö jää herkästi taka-alalle. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi Venäjän hyökkäyssota on aiheuttanut mittaamatonta tuhoa ympäristölle Ukrainassa. Vaurioiden korjaaminen vie vuosikymmeniä.
Ilmastonmuutoksen ja luonnon köyhtymisen torjuminen ei ole ollut Suomessakaan politiikan kärkiaiheita, vaikka muutos näkyy ja tuntuu ihmisten arjessa ympäri maailmaa.
Ympäristötoimittajat ry:n jäsenet ovat onneksi pitäneet aihepiiriä esillä ja olleet mukana tapahtumien polttopisteissä. Ympärillä vellova ilmapiiri osoittaa, että ympäristöjournalismi on kaikkea muuta kuin tiensä päässä. Monimutkaiset ilmiöt ja kytkennät vaativat seurantaa ja taustoittamista, joita on usein vaikea toteuttaa kiireisessä uutisrytmissä.
Ympäristö, talous ja hyvinvointi eivät ole toisilleen vastakkaisia. Päinvastoin ne tukevat toisiaan. Kestävä talous perustuu luonnon kantokykyyn ja vastuuseen ympäristöstä ja luonnosta. Jos tukijalat horjuvat, kokonaisuus voi keikahtaa. Globaalit kriisit vaikuttavat paljon muuhunkin kuin bensan hintaan.
Vaikka lähellä olevat asiat kiinnostavat suurta yleisöä eniten eikä kaukaisia välttämättä haluta nähdä, Ympäristötoimittajat haluaa katsoa eteenpäin. On tärkeää, että silmälle hitaasti etenevät kriisit, luontokato ja ilmastonmuutos, pysyvät esillä mediassa. Ja ennen kaikkea luonnon tuomat elämykset. Luonto on vielä täällä
Näitä asioita haluamme korostaa Maailma kylässä -festivaaleilla Helsingissä 16.-17. toukokuuta. Teemana on Vapaus. Tapahtumaan osallistuminen on Ympäristötoimittajien kevään iso ponnistus. Tervetuloa moikkaamaan ja keskustelemaan. Telttamme on Narinkkatorin reunassa paikassa N06
Terveisin Heli Saavalainen puheenjohtaja, Ympäristötoimittajat ry
Ympäristötoimittajat ry myöntää apurahaa jäsentensä ammattitaidon kehittämiseen. Hankkeen, oli se sitten matka tai muu aie, tulee sisältää ympäristöjournalististatai ympäristökuvajournalistista tutkimusta tai suunnittelua, tai ko. aloja koskevia opintoja.
Apurahaa haetaan perustellulla hakemuksella. Ohessa liitteenä apurahanhakulomake.
Apurahoja ei ensisijaisesti myönnetä hakijalle, joka on kolmen edellisen vuoden aikana saanut Ympäristötoimittajien apurahan.
Apurahojen jaossa suositaan hakijoita, jotka eivät ole aiemmin saaneet Ympäristötoimittajien apurahaa. Apurahaa myönnetään korkeintaan 500 euroa yhdelle henkilölle.Lähetä hakemuksesi viimeistään 18.8.2025 osoitteeseen sihteeri@ymparistotoimittajat.fi
Ympäristötoimittajien hallitus ratkaisee apurahan saajat syyskuun 2026 alkuun mennessä.
Apurahan saajan on toimitettava Ympäristötoimittajien hallitukselle raportti apurahankäytöstä viimeistään vuoden kuluttua apurahan myöntämisestä.
Muistathan myös, että jäsenmaksun on oltava maksettuna, jotta apurahaa voidaan myöntää.
Ympäristötoimittajat ry järjestää Ympäristöjournalismin päivän joka toinen vuosi. Tapahtumassa jaetaan Tiedon harava tunnustuksena erityisen ansiokkaasta ympäristöjournalismista, ja valitaan ansioitunut yhdistystoimija kunniajäseneksi.
Tiedon harava ympäristötoimittaja Päivi Mäki-Petäjälle
Ympäristötoimittajat ry palkitsi toimittaja Päivi Mäki-Petäjän Tiedon harava – palkinnolla ansiokkaasta ympäristöjournalismista ja ympäristötietoisuudenherättämisestä MTV Uutisissa.
Päivi Mäki-Petäjä on työskennellyt toimittajana MTV Uutisissa jo yli 35 vuotta, ja milteipä koko ajan hän on keskittynyt luonto- ja ympäristöaiheisiin. Niitä Mäki-Petäjä on käsitellyt omalla ihmisläheisellä tavallaan, arjen kielellä.
Mäki-Petäjä on tehnyt televisio- ja verkkouutisia Itämerestä, ilmastonmuutoksesta, luontokadosta, metsistä, ympäristöpolitiikasta, yritysten ja tieteen innovaatioista, sekä linnuista – Merikotkan reviirillä -dokumenttielokuvaa ja Päiviksi nimetyn mehiläishaukan matkojen seurantaa unohtamatta.
Ympäristöjournalistina Mäki-Petäjä on onnistunut hyvin tutkimustiedon popularisoimisessa ja siten tarjonnut katsojille ja lukijoille eväitä arjen hallintaan ja maailmankuvan rakentamiseksi.
Maailman pelastaminen on vielä kesken, mutta Mäki-Petäjä on tehnyt osansa tuomalla vaikeita aiheita esille helposti ymmärrettävällä tavalla.
DI Tuija Käyhkö Ympäristötoimittajien kunniajäseneksi
Ympäristötoimittajat ry nimitti kunniajäsenekseen konkaritoimittaja, diplomi-insinööri Tuija Käyhkön. Käyhkö on ollut mukana yhdistyksen toiminnassa melkein alusta saakka eli 34 vuotta. Hän edistänyt ansiokkaasti sen tarkoitusperiä paitsi jäsenenä myös yhdistyksen hallituksessa viimeiseksi sen sihteerinä.
Lehtijuttu Ympäristötoimittajat ry:n perustamisesta vuonna 1991 houkutteli Käyhkön liittymään yhdistykseen, jossa alku sujui rivijäsenenä. Työt jatkuivat Insinööriuutisten jälkeen Talouselämässä sekä Tekniikka ja talous -lehdessä. Vapaaksi toimittajaksi Käyhkö ryhtyi vuonna 2005.
.Käyhkö on joskus nimittänyt itseään ”järjestöjyräksi”, ja sellainen hän on tosiaan ollut. Ympäristötoimittajien lisäksi hän on ollut mukana muun muassa Tiedetoimittajissa, Tekniikan toimittajissa ja Taloustoimittajissa.
Vuonna 2008 hän siirtyi sihteeriksi Ympäristötoimittajiin lähes kymmeneksi vuodeksi. Sen jälkeen hän on osallistunut usein yhä virkeäksi kokemansa yhdistyksen tilaisuuksiin.
Helsingissä 20. marraskuuta 2025 Ympäristötoimittajat ry
Ympäristötoimittajat ry:n perinteinen Ympäristöjournalismin päivä on torstaina 20. marraskuuta kello 15-20 Merkki-museossa Helsingissä (Ludviginkatu 2-4). Luvassa on tiukkaa asiaa ja leppoisaa yhdessäoloa.
Teemoja ovat uusiutuvaan energiaan ja vihreään siirtymään liittyvät asiat, niin myönteiset ja kielteisetkin. Miten toimittajat pysyvät mukana laajassa kentässä ja mittakaavoissa? Miten toimia ristiriitaisten viestien viidakossa?
Seminaariosuudessa puhuvat alansa rautaiset ammattilaiset:
Ariel Brunner, BirdLifen Euroopan ja Aasian johtaja, pureutuu tuuli- ja aurinkoenergian tarpeeseen ja riskeihin. Millaisia ovat vaikutukset luontoon ja linnustoon? Miten viestintä näistä teemoista onnistuu?
Sampo Soimakallio on Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija ja kehittämispäällikkö sekä Suomen Ilmastopaneelin jäsen. Hän pohtii metsäkeskustelun kipukohtia. Onko tutkittua tietoa vaikea saada läpi? Kohtaavatko tutkijat painostusta ja hiljentämisyrityksiä?
Kimmo Klemola, tekniikan tohtori, yrittäjä ja opettaja LUT-yliopistossa, tuo mittakaavaa energiamurrokseen. Hän esittelee laskelmia eri energiantuotantomuotojen vaatimasta pinta-alasta suhteessa tuotettuun energiamäärään. Esimerkiksi tuulienergia vs. metsäenergia tai aurinkovoima vs. pellolla tuotettu bioenergia.
Luvassa on myös katsaus jäsenistön urapolkuihin. Reittejä ympäristötoimittajaksi on monenlaisia, joskus yllättäviäkin.
Tiedon haravalla palkitaan ansioitunut ympäristötoimittaja. Ehdotukset palkittavista on lähetettävä ma 10.11.mennessä yhdistyksen sihteerille osoitteeseen sihteeri@ymparistotoimittajat.fi.
Tarjoilun vuoksi toivomme ilmoittautumiset samaan osoitteeseen ma 17.11. mennessä.
Ympäristötoimittajien syksy tuo mukanaan uutistapahtumien, tiedotteiden, kutsujen ja tapahtumien lisäksi yhteistä toimintaa jäsenistölle.
Vuoden päätapahtuma on Ympäristöjournalismin päivä. Se on Helsingissä Merkki- museossa torstaina 20. marraskuuta kello 15-20. Ohjelma tarkentuu vielä, mutta luvassa on muun muassa tarinoita siitä, mitä eri reittejä jäsenemme ovat päätyneet ympäristötoimittajiksi. Samalla katsotaan tulevaisuuteen ja pohditaan, mitä ympäristöjournalismin tulisi olla nykymaailmassa. Kovaa asiaakin on. Teemana ovat tänä vuonna uusiutuvaan energiaan ja vihreään siirtymään liittyvät näkökulmat, niin myönteiset kuin kielteisetkin ja se, miten toimittajat pysyvät perässä laajassa kentässä ja mittakaavoissa. Tapahtuma pitää toki sisällään myös vapaata yhdessäoloa hyvässä seurassa. Lisäksi palkitaan valitaan ansioitunut ympäristötoimittaja, joka palkitaan perinteisellä Tiedon haravalla. Kysely ehdotuksista tulee jäsenistölle myöhemmin, samoin kutsu itse tapahtumaan.
Uusia tuulia on luvassa myös tiedotukseen. Vastedes yhdistykselle lähetetyt tiedotteet ja kutsut kulkevat yhdistyksen sihteerin Eeva Pitkälän kautta osoitteesta sihteeri@ymparistotoimittajat.fi.
Mikään ei tietenkään korvaa omaa yhteisöä ja henkilökohtaisia kontakteja. Siksi Ympäristötoimittajat järjestää jatkossakin omia tapahtumia jäsenille.
Haluamme myös näkyä nykyistä enemmän sosiaalisessa mediassa. Tähän tarvitsemme apua. Jäsenistöstä löytyy varmasti osaamista, jotta saisimme aikaan toimivat Facebook- sivut. Ilmoittaudu somesivujen tekijäksi ja ota yhteyttä sihteeriin sihteeri@ymparistotoimittajat.fi tai allekirjoittaneeseen puheenjohtaja@ymparistotoimittajat.fi. Maksamme työstäsi pienen korvauksen. Instagram on myös työn alla. Sisältöä ryhtyy tuottamaan Kirsti Sergejeff.
Muista syksyn tapahtumista tiedotamme myöhemmin erikseen.
Kutsumme Ympäristötoimittajat ry:n jäsenet Hyytiälän metsäasemalle 25.–26.9.2024. Helsingin yliopiston tutkimusasema sijaitsee Juupajoella noin tunnin ajomatkan päässä Tampereelta koilliseen. Esittelemme yön yli kestävällä matkalla aseman toimintaa sekä metsä-, puumateriaali- ja ilmakehätutkimuksen uusimpia tuloksia. Käymme myös Periferia-taidekävelyllä.
OHJELMA
Keskiviikko 25.9.2024
Junayhteyksiä Orivedelle – klo 15.00 Helsingistä – klo 17.06 Tampereelta – klo 16.12 Jyväskylästä – Klo 17.35 kuljetus Oriveden asemalta Hyytiälän metsäasemalle – 18.00 – 18.45 Tervetuloa ja illallinen vanhassa ruokalassa Aseman johtaja Juho Aalto – 18.45 – 19.15 Puurakennuksen, ympäristön ja käyttäjien vuorovaikutuksen tutkimus Living labissa. Mitä rakennuksessa majoittuvista voidaan mitataan heidän oleskelunsa aikana? Apulaisprofessori Tuula Jyske Huoneiden luovutus – 19.30 – 21.00 Iso ja pieni rantasauna kuumina Kävelymatkalla saunoihin tutustuminen Hyytiälän metsäaseman pihapiiriin ja rakennuksiin – 21.00 iltapala
Torstai 26.9.2024
-7.00 – 8.00 Aamiainen uuden rakennuksen ruokalassa. Huoneiden luovutus viimeistään klo 9.00 -8.15 – 9.00 Sienirihmaston avulla tuotettuja tai puunjalostuksen sivuvirroista jalostettuja eristemateriaaleja, apulaisprofessori Tuula Jyske. Tauko - 9.15 – 10.00 Metsien ja ilmakehän välinen vuorovaikutus – avain metsien ilmastorooliin, yliopistotutkija Pauliina Schiestl-Aalto -10.00 – 11.00 Käynti SMEAR-tutkimusasemalla (Station for Measuring Forest Ecosystem – Atmosphere Relations) Juho Aalto ja Pauliina Schiestl-Aalto 11.15 – 12.00 Lounas – 12.00 – 12.45 Monitavoitteinen suometsien hoito on rakettitiedettä, suometsätieteen professori Annamari Laurén – 12.45–13.30 Periferia-taidekävely (1,5 km) – 13.30 – 14.00 Lähtökahvit – 14.00 Yliopiston viestintä toimittajien apuna 14.55 taksikuljetus Oriveden asemalle 15.26 Paluujuna Helsinkiin ja Tampereelle 15.32 Paluujuna Jyväskylään
Käytännön tietoa ja ilmoittautuminen Majoitus on yhden hengen huoneissa, joita on 16:lle. Torstain ohjelmaan voi hyvin osallistua päiväseltäänkin. Osallistujien maksettavaksi tulevat ainoastaan matkat Orivedelle. Junaliput esim. Helsingin ja Oriveden välille maksavat nyt hankittuina noin 10 € suuntaansa. Järjestämme kuljetuksen Oriveden rautatieasemalta Hyytiälän metsäasemalle. Voit ilmoittautua vierailulle tästä linkistä. Ilmoittautuminen päättyy 16.9. klo 12.00.
Toivomme sitovia ilmoittautumisia ja pikaista osallistumisen perumista, jos matkalle tuleekin este, jotta voimme tarjota paikkoja muille. Toivottavasti tapaamisiin Hyytiälässä!
Ympäristötoimittajien elokuinen retki Orivedelle sisälsi monipuolista ympäristö- ja kulttuuriohjelmaa.
Taidekeskus Purnun kesän 2024 näyttely käsitteli näköhavaintoa, sen hämärtymistä tai tahallista sekoittamista ja häirintää. Tässä taiteilija Petri Kiviniemen havainto luonnon keskellä. Kuva: Tarja Heikkonen.
Kävimme koulussa, koulumetsässä ja taidenäyttelyssä Längelmäveden rannalla. Tutustuimme Oriveden Kampuksen (ent. Oriveden Opisto) ja työväentalo Taiston uuteen elämään ja toimijoihin sekä ”maailmanparantaja”-opettajiin. Ja paljon muuta.
Alla muutamia kuvamuistoja sekä linkkien takana Matkabloggaavan Mummon alias Kirsti Sergejeffin sekä Tarja Heikkosen kuvaukset vierailluista kohteista. Kuvat tällä sivulla Auli Kilpeläisen, ellei ole toisin mainittu.
Oriveden yhteiskoulun 8- ja 9-luokkalaiset pääsivät ympäristötoimittajien haastateltaviksi ja lopuksi yhteiskuvaan toimittajien ja opettajiensa Minna Vasaran ja Marjo Grönvall-Jokelan (eturivissä mikkitelineen oikealla puolella) kanssa. Kuva: Tarja HeikkonenKierrätyskassi on osa Oriveden yhteiskoulun Vihreän Lipun arkea ja koulun vastuullista ja kestävää toimintaa. Kassia esittelee toimittaja Mirja Karlssonille (oik.) opettaja Marjo Grönvall-Jokela, jonka suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingo valitsi ”vuoden maailmanparantajaksi”. Kuva: Tarja HeikkonenOriveden kaupunki tervehti vierailevia ympäristötoimittajia paketilla, joka sisälsi ympäristö- ja luontoteemaan liittyvää sekä villaista materiaalia, eli Suomen ”villasukkapääkaupunkina” tunnetun Oriveden villasukat. Ympäristötoimittajat kiertämässä Oriveden Kampuksen puistoa Kampuksen uuden toimitusjohtajan Maria Piiraisen (vas.) kanssa. Tässä ihaillaan legendaarista Opiston lampea, johon liittyy runsaasti tarinoita aiempien vuosikymmenten kulttuurikursseilta.Huuliharppufestivaalit 2024 osuivat Oriveden Kampukselle sopivasti samaan aikaan Ympäristötoimittajien retken kanssa. Virolainen huuliharpisti Alexey Kormin taikoi soittimestaan esiin sellaisia ääniä, joita ei ole totuttu kuulemaan huuliharpusta. Työväentalo Taistolla tutustuttiin maalämpöön ja muuhun energiansäästöön perinteikkäässä kansanfunkkis-talossa. Tässä niitä esittelevät talon aktiivit Jukka Luttinen ja Lauriina Lehtonen (toinen ja kolmas vasemmalta). Talon antiikkikirpputori houkutteli myös muutamiin ostoksiin. Kuva: Eeva PitkäläYmpäristötoimittajien Oriveden retki päättyi Purnun taidekeskukseen Längelmäveden rannalle. Jo 1960-luvulla kuvanveistäjä Aimo Tukiainen perusti Purnuun kesänäyttelyn, ensimmäisen laatuaan Suomessa. Tässä toimittajiamme Tukiaisen Liikevoitto-veistoksen äärellä.
Olipa mielenkiintoinen vierailu Oriveden yhteiskoulussa, joka on UNESCO-koulu kuten Oriveden lukiokin ja Vihreä lippu -koulu. Ennen ei ole Unesco-koulutermi tullut vastaan. Niitä on kuitenkin koko joukko Suomessa.
Seppo Leinonen esittelee Orivedelllä monimuotoista Varikon metsää. Koulun oppilaskunta ja luontojärjestöt ovat tehneet valtion omistamasta metsästä suojeluesityksen, ja sitä haluttaisiin käyttää koulun opetuskohteena. Kuva: Tarja Heikkonen
Ympäristötoimittajia kiinnosti varsinkin koulumetsä, joksi koulu on nimennyt läheisen Varikon metsän. Osassa metsää on aidattuna alueena vanha sotilasvarikko eli asevarikko. Metsä on kuitenkin siirtynyt puolustusvoimilta metsähallitukselle, noin 80 ha.
Varikon metsässä on reheviä lehtomaisia sekametsiä, tuoreita ja kuivia kankaita, kalliomänniköitä ja pieniä ojittamattomia soita. Kuva: Tarja Heikkonen
Itse metsästä nähtiin sateen ja muun aikataulun takia vain pieni pala. Se oli hyvin vanhaa, muhkeita haapoja, puroa ja lehtomaista sekametsää. Metsästä löytyy myös pieniä luonnontilaisia suotyyppejä. Koululla kuultiin metsästä oriveteläisen kuvittajan ja ympäristötoimittajan Seppo Leinosen tarinointia. Metsästä jätettiin suojeluesitys jo 2020, jossa vaadittiin hakkuista luopumista. Esityksen takana oli silloin järjestöjä kuten Bird Life ja Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ja Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistys. Koulun oppilaskunta teki 2021 metsän ei-aidatulle alueelle esityksen, että siitä muodostettaisiin koulumetsä ja oppilaat voisivat käyttää sitä tunneillaan. Alueella menee jo ulkoilukäytössä olevia polkuja.
–Valitettavasti siitä ei ole saatu virallista koulumetsää, vaan metsähallitus on meille todennut, että siellä saa liikkua jokaisenoikeudella. Joskus hurjissa suunnitelmissa ajateltiin sinne nuotiopaikkaa, se ei ole edennyt niin kuin haluttiin. Ajateltiin myös pysyväisluonteisempia, vaikka qr-koodilla varustettuja rasteja, siihenkään ei oltu suostuvaisia, opettaja Marjo Grönvall-Jokela kertoi.
Ympäristötoimittajien vierailulla kuultiin, ettei metsässä ole vielä ehditty käydä, kun koulukin vasta alkoi. Oppilailta kysyttiin millä oppitunneilla siellä voisi käydä. Esimerkkejä tuli kosolti: biologia, maantieto, englanti, liikunta, kuvaamataito, jossa metsää voisi esimerkiksi kuvata ja piirtää. Leinonen lisäsi, että metsään voisi ideoida vaikka mitä, voisiko siellä olla vaikka frisbeegolf-alue.
–Luontoa on pilattu niin paljon, että nyt olisi tilaisuus suojella vanhaa metsää ja joukossa nuorta metsää, joka on vasta varttumassa, Leinonen tuumi ja ehdotti, että koululaiset voisivat seurata, miten metsä muuttuu. Puu kasvaa 20 vuodessa aika korkeaksi.
–Havaintojen teko ja tallentaminen on tärkeätä. Jos vain käydään jossain, tulee helposti mieleen, että se paikka on ollut aina sellainen. Ei tiedetä, mitä se on ollut 20 vuotta tai 100 vuotta sitten. Talletetut tiedot ovat arvokasta kansalaistiedettä, josta tulevat sukupolvet voivat kiittää.
Esimerkkinä Leinonen mainitsi vaikkapa ympäristömyrkkyjen vaikutukset, jotka paljastuivat petolintujen pesimisen seurannassa.
Joka tapauksessa metsä on vielä pystyssä.
Yhteiskoulun ja lukion kestävän kehityksen painopisteiksi vuosiksi 2024–25 on valittu ”Ravinto ja terveys” sekä ”henkilöstön, oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointi”. Koulun uusien oppimisympäristöjen ideoinnissa on mainittu koulumetsä, puutarha, vierailut ja uudet kumppanit.
Ja miksi tämä vierailu oli erittäin mieleinen: Olin 2014 julkaistussa Suomen luonnonsuojeluliiton Koulumetsä-projektissa yksi alullepanijoista ja kuuluin hankkeen ohjausryhmään, silloin liittohallituksen jäsenenä ja ympäristökasvatustoimikunnan puheenjohtan. Se oli vähän vaativaa, mutta innostavaa kokouksineen toimittajan työn ohessa.
Koulumetsähankkeelle haettiin ja saatiin rahoitus Metso-ohjelmasta (metsien monimuotoisuus-rahoja), ja se laajeni Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiön lisärahoituksilla koulumetsäoppaaksi, jonka kirjoitti Virpi Sahi. Oppaassa on esitelty monia kouluja ja päiväkoteja ja miten niissä koulumetsää hyödynnetään. Oriveden yhteiskoulu ei ollut tuolloin vielä mukana. Hienoa nähdä, että ajatus on poikinut uusia koulumetsähankkeita!
