Elokuussa luonto vilkastuu keskikesän rauhallisuuden jälkeen, selkärangattomia on runsaasti, muuttavia lintuja lentää ja lepäilee. Rannat ja niityt, kaikki voimakkaan ihmisvaikutuksen alla täällä Vuosaaressa. Eläimiä on onneksi muitakin kuin ihmisiä, tutuilta paikoilta löytyy uusia lajeja toisinaan, toisaalta on mukava nähdä taas sama laji kuin viime vuonna ja sitäkin aikaisemmin.

Tämän vuoden uutuus ovat hiekkarannan räyskät, emo ja poikanen, kesyhköjä. Poikanen odottaa rannalla lokkien ja hanhien seassa silakoita suoraan nokkaan. Välillä se itse yrittää kalastaa, ylpeänä lentelee käpy nokassaan. Lentotaito tulee päivä päivältä vankemmaksi. Emo on määrätietoinen ja suoraviivainen, poikanen miettii jokaisen liikkeensä.

Räyskä

Rannalla vilahtivat tylli ja suokokko. Valkoposkihanhia on välillä muutama, usein satoja, ellei tuhat. Kengät pitää pestä hiekkarantakävelyn jälkeen. Kanadanhanhia myös ja yksi nuori merihanhi niiden mukana, ei jaksanut lähteä yli lentävien merihanhien matkaan. Yht’äkkiä kaikki hanhet pölähtävät ilmaan, en näe kotkaa missään, mutta kollega näki arosuohaukan ylilennon.

Lokkeja on kolmea lajia, selkälokkeja useita ja pari poikastakin. Keväästä saakka rannalla on oleskellut tuhkaselkälokki, eli eteläinen alalaji, jolla selkä on mustan sijaan tummanharmaa. Sillä oikea jalka on huono. Läheisellä karilla on aamuisin parisen sataa merimetsoa, iltapäivään mennessä ne katoavat. Minkki näkyy juoksemassa vesirajaa kerran päivässä, yhden hyvän kokoisen mustatäplätokon se kalastaa ja syö sitten kivien suojassa.

Perhosiakin olen elokuussa katsellut, mutta vähän. Mustakivenpuiston istutuksilla, etenkin punalatvassa on kymmeniä amiraaleja ja joitakin ohdake-, nokkos-, kaali- ja neitoperhosia. Yksi lehmuskiitäjän toukka kulki hiekkatiellä koteloitumispaikkaa kohti. Perhosia on nyt enemmän kuin aikaisemmin kesällä.

Tuhkaselkälokki

Uutelassa rantakäärmeet ja kantava kyy olivat jo kadonneet kesäisiltä oleskelualueilta. Nyt olisi sisiliskojen aika, muutama aikuinen ja tämän vuoden viisisenttinen on aurinkoa ottamassa. Joskus on ollut monta kertaa enemmän. Rannan kivillä istuessani räyskä rääkäisee kaukana merellä, samalla poikanen nousee vedestä lentoon. Ovatkohan samat kuin uimarannalla?

Antti Koli
Valokuvaaja, tietokirjailija ja toimittaja